Harjoittelua

Sinkkutyttö tapaa sinkkupojan, jonka kanssa on viestitellyt kuukausia internetissä.
Sinkkutytöllä ei ulkomailla asumisen jäljiltä ole asuntoa, joten sinkkupoika tarjoaa tytölle väliaikaista nukkumapaikkaa, siihen asti että tyttö saa asiansa järjestykseen.
Sinkkutyttö muuttaa pojan kanssa asumaan, ja muuttuu nopeasti seurustelevaksi tytöksi ja pian avovaimoksi.

Kuulostaa aika tavanomaiselta romanssilta, eikö?

Lisätään yhtälöön miehen yksinhuoltajuus, ja hänen luonaan asuva alle viisikuukautinen tyttövauva.
Tilanteesta tulee heti paljon mielenkiintoisempi :P


Olen siis muutaman kuukauden sisällä muuttunut villistä nuoresta tytöstä avovaimoksi, ja nyt 8 kuukauden ikäisen ihanan tytön "äidiksi". Muutos on ollut hurja, mutta sisäinen pikku äitini on vihdoin päässyt kukoistamaan. Olen sujahtanut saumattomasti perhe-arkeen ja elämäni ensimmäiseen vakavaan parisuhteeseen.

Suorituspaineet ovat kovat. Suomalainen yhteiskunta painottaa äidin roolia valtavasti. Lapsi TARVITSEE äidin.
Entäpä jos äiti ei ole lapselleen paras hoitaja? Entäpä jos lapsi ei saa viranomaisten päätöksellä olla äitinsä luona? Entäpä jos lapsella on kaksi rakastavaa kasvattajaa, ja hänellä on hyvä olla ilman äitiäkin?

Näiden kysymysten äärellä kamppailen päivittäin, ja yritän siinä sivussa olla maailman paras äitihahmo tälle pienelle ihmiselle. Olen ottanut äidinroolini hyvin vakavasti, tuntuu että joudun todistamaan "kelpoisuuttani" paljon enemmän, kuin kuka tahansa biologinen äiti joutuisi.

Onneksi lapsen isä ymmärtää tilanteen, ja tukee minua valtavasti turhautumissani. Ja kaikkein isoin palkinto on tuo pieni, joka ei ymmärrä ajatella minua minään muuna kuin äitinään. Ainoana naisroolimallina kenet hän muistaa.


Tämän blogin tarkoitus ei ole kuitenkaan vatvoa virallista puolta perhe-elämästämme, vaan riemuita niistä ihanista hetkistä, joita kullanmurun kanssa vietän.

Harjoittelua siis tulee äidinroolin lisäksi myös uudessa harrastuksessani, eli ompelussa :)
Yläasteen käsityötuntien jälkeen ompelutaitoni olivat suhteellisen ruosteessa, (en ollut kovin taitava silloinkaan) ja nyt anopilta lainaan saadun saumurin avulla olen tuskalla ja kämmenet hiessä saanut aloitettua lastenvaatteiden ompelun.

Meidän perheemme on suhteellisen pienituloinen, eli minulla ei ole varaa ostaa kaupoista sellaisia lastenvaatteita mitä haluaisin. Lapsen pukeminen on yksi harvoista asioista, joissa myönnän olevani turhamainen. En keksinyt muuta keinoa kuin yrittää väkertää itse haluamiani vaatekappaleita.

Virheitä tulee löytymään, kaupasta en noin tökerösti tehtyjä vaatteita varmasti ostaisi. Mutta ainakin ensimmäiset yritelmäni ovat olleet käyttökelpoisia, ja ainakin omasta mielestäni oikein suloisia. Pistän tänne kuviakin tuotoksistani, kunhan saan kuvaustuokion järjestettyä.


Mutta harjoittelu jatkukoon, kaikilla elämän osa-alueilla :)